Viides viikko

 Hola!

Tällä viikolla meillä on ollut karnevaaliteema ja siihen liittyen joka päivä eri pukeutumisteema. Lisäksi lapset ovat askarrelleet ystävänpäivään liittyviä asioita.  

Viikko päiväkodissa meni hyvin ja ikuinen vauvakuumeeni rakasti tätä viikkoa sillä sain olla pienten vauvojen kanssa. Ainut mistä en tykännyt oli vaippojen vaihto sillä, vauvat ei pysyneet paikoillaan hetkeäkään. Mietin samalla kun syötin nuorinta vauvoista, että jos Suomessa tämä työ olisi yhtä helppoa tämä olisi se mitä haluan tehdä työkseni. Suomessa meidän neljä erittäin erillaista vuodenaikaa tekee työstä rankan. Lapsia pitää pukea pihalle ja kun vaippa on täysi, pitääkin riisua kaikki ja taas pukea. viidenkin lapsen pukeminen vie aikaa. Vaikka lapsi ei olisi puettava sekin on välilä raivostuttavaa, kun hän ei haluakkaan laittaa hanskoja käteen ja niin edelleen. Täällä voit vain nostaa lapsen pihalle ja se oli siinä. Toki asiaan voi vaikutta se ettei piha ole hiekkaa vaan kiveä, jolloin vaatteiden mukana ei tule hiekkaa sisälle. Tykkään kyllä enemmän Suomalaisen päiväkodin pihasta sillä täällä se on hieman tylsä. Toki, jos työtä tekisi kauan ja ikinä kun on kylmä tai maa märkä ei voisi mennä pihalle se varmasti alkaisi ärsyttämään. 

Pääsin myös käyttämään taitojani kun lapsella vuosi vertanenästä ja tiesin mikä auttaa sen tyrehdyttämissä. Ohjeistin näyttäen, että lapsen pääpitää saada etukumaraan ja kohdan mistä painaa, että veren tulo tyrehtyisi. En tiedä toimiko toinen työntekijä näin, mutta ainakin yritin auttaa.

Siiis aaaaaw. En tiedä miksi minusta oikein kuva otettiin, mutta ei haittaa.

Päiväkodilla oli minullekkin teemaan sopivat asusteet.

Maanantai: Jokin päähine.

Tiistai: rusetti tai kravaatti

Keskiviikko: kasvomaali

Torstai: pyjama

Perjantai: karnevaaliasu

Hienoja asuja!

Karnevaalien piti alkaa torstaina ja jatkua lauantaina tapahtuvaan paraatiin, mutta tuulen takia ainoastaan torstain tuliparaati järjestettiin. Perjantain ja lauantain ohjelma on siiretty ensiviikon perjantaille eli jos kaikki menee hyvin pääsen näkemään aiankin osan. Ohjelmaa on siis kello 04:00 asti ja minulla on lähtö seuraavana päivänä, tosin onneksi vasta iltapäivästä. Karnevaaleihin liittyen on myös jotain ohjelmaa ensiviikonaikanakin. Karnevaali on perinteinen juhla ennen paaston ajana-alkua.  Tästä enemmän, jos nään ensiviikolla paraatin.

                                                            Kuvia torstain tuliparaatista.

Viikonloppu: Seuraava tarina voi olla sekava. Perjantaina kävelin kadulla ilman suunnitelmia hieman pettyneenä, että karnevaali oli peruttu ja illastani olisi tulossa tylsä. Kuitenkin törmäsin vahingossa kaveriini kirkolta (Lala) ja hänen äitiinsä, joka oli tullut auttamaan Lalan muutossa uuteen kotiin. Päätimme mennä syömään Burger kingiin ja verrattuna suomen se oli super hyvää. Suomessa en ikinä halua mennä Burker kingiin, sillä se on pahaa. Paikalle tuli myös toinen tuttu kirkolta (Jan). Lalan tavarat oli väliaikaisesti hänen äitinsä hostelihuoneessa, joten lähdimme siirtämään niitä. Hostelli oli perus kerrostalossa ja se oli jaettu kolmeen huoneistoon i, d ja e. Jokaisessa huoneistossa oli huoneet 1-8. Kun olimme siirtämässä tavaroita poika joukko kysyi meiltä apua huoneensa löytämiseen, sillä mitä he luulivat huoneekseen oli varattu. Oli kyllä koomisen näköistä vierestä katsoa, kun poika avaa huoneen oven olettaen, että se on heidän huone ja siellä olikin tyttö ilman paitaa. Pojat kuitenkin löysivät huoneensa ja me siiryimme Lalan uudelle asunnolle. Lalan asunnolla päätimme lähteä kävelemään kaduille ja vahingossa törmäsimme yhteen poika joukon pojista, joka käveli yksin kadulla. Pojan nimi oli ehkä Karlos. Tietenkin, koska miksi ei menimme puhumaan hänelle ja hän liittyi seuraamme. Kävelimme ympäri keskustaa etsien paikkaa missä olisi tarpeeksi hiljaista keskustelulle. Tapasimme pojan ehkä kello 11 ja kun löysimme paikan istua kello oli 00:30.  Karlos kertoi, että hänen lentonsa lähtee kello kuusi aamulla ja nyökyttelimme. Keskustelimme niitä näitä ja jossain kohtaa Lala lähti kotiinsa, mutta me jäimme vielä. Kello 2:30 Karlos sanoi, että hänen tulisi lähteä, jotta kerkeisi hakemaan matkalaukkunsa ja bussiin, joka vei lentokentälle. Lähdimme matkaan mukaan ja hostellin alaovella Karlos kertoo, ettei hänellä ole koodia sisälle. Noh Karlos yritti soittaa kavereilleen ja he nukkuvat. Tässä kohtaan oltiin vähän, että no mitäs tehdään. Lähdimme kiertelemään paikkoja ja palasimme hostellille jossain kohtaan. Karlos osasi kertoa, ettei kavereilla ole herätystä oikeaan aikaan, joten he eivät tulisi heräämään. Tässä kohtaa olimme yhdessä tulleet päätökseen, että Karloksella on kaikki mitä hän tarvitsee lentääkseen takaisin kotimaahansa eli puhelin ja passi. Hän voisi lähteä ja toivoa saavansa laukun myöhemmin. Kuitenkin pieni toivon kipinä syttyi kun tyttöjoukko majoittui samassa hostellissa ja olivat menossa sisälle alaovesta. Pääsisiköhän kuitenkin hakemaan tavaransa. Alaovella pyysin vielä Karloksen instagram käyttäjän, jotta voisin myöhemmin kysyä miten kävi. Tänä yönä olin kotona kello 03:30 ja voin sanoa, ettei ollut tylsää.    Laitoin hänelle viestiä lauantaina ja Karlos vastasi illalla, että tytöt eivät majoittuneet samassa huoneistossa ja huoneistojen koodit olivat erit. Hän lähti kotiin ilman matkalaukkua ja kaverita. Yritin myös kysyä, saisiko hän tavaransa, kun kaverinsa tulee, mutta Karlos päätti estää minut eli se jäi mysteeriksi.

Lauantaina osallistuin kirkolla järjestettyihin synttärijuhliin, jonne sai tulla halukkaat. Juhlimme 1-vuotiasta Lilyä. Olin nähnyt hänet kahdesti ennen juhlia. 

Sunnuntaina osallistuin ilmaiselle salsa tunnille kirkosta saamieni kavereiden kanssa.  Se oli mahtavaa, siis MAHTAVAA. Koska meillä oli paritansissa ja tyttöjä oli enemmän, jouduimme tanssimaan välillä yksin. Jokatoisella oli aina pari ja sitten vaihdettiin tanssin mukaan. Tapansin siellä sattumalta myös suomalaisen erasmus opsikelian ja oli kiva vaihtaa kuulumisia suomeksi. Tämän jälkeen menin kaverideni kanssa kirkkoon ja sitten syömään samaan meksikolaiseen missä olin jo käynyt. Kukaan muu porukasta ei ollut ja he halusivat kokeilla sitä.

Minulle sanottiin, että otan aina kuvan kaikesta. Vastasin, että blogini tarvitsee kuvia. 

Lilyn synttärit.

Söpöjä ja hyviä.

Tanssitunnilta.

Tää ilme kertoo sen etten ihan hokannu, kun katsoin mitä tehää. (Kaverini kuvasi tämän laseillaan)

Ensimmäisellä kerralla saatiin sombrerot, mutta nää oli next level.

Ensi viikon postaus onkin sitten viimeinen. Tuntuu hullulta ajatella, että olen ollut täällä viisi viikkoa ja pärjännyt loistavasti. Viimeistä viikkoa kohti samaan aikaan erittäin haikein fiiliksin, sillä tänään jouduin sanomaan ensimmäiset hyvästit, mutta samaan aikaan haluan nauttia viimeisen viikon enkä ajatella sitä, etten välttämättä nää näitä ihmisiä enää.