Ensimmäinen viikko

Hola!

Ensimmäinen viikko takana ja se meni erittäin nopeasti. Kaduttaa suuresti, että jätin tämän blogin kirjoittaimisen iltaan. Olen erittäin väsynyt viikon ja viikonlopun jäljiltä, mutta hyvin iloinen siitä mitä etenkin viikonloppuna koin. Joten mennään asiaan.

Kuva työmatkalta.

Kuljen raitiovaunulla.

Työt päiväkodissa alkoi hyvin ja minut otettiin poskisuudelmin vastaan. Ensimmäinen viikko on mennyt opettelussa talon tavoille. Lapset ovat ihania ja tulevat innoikkaina selittäämmään kaikkea mahdollista ja minä vain hymyilen leveästi, kun en mitään ymmärrä.🤩 Aikuisten kanssa kommunikointi on vaihtelevaa, sillä olen ainoa kenellä puhelin saa olla kääntäjää varten. Olen siis hiljaa suurimman osan ajasta.

Päiväkoti on todella erillainen verrattuna Suomen päiväkoteihin, joten eroavaisuuksia riittää. Kerron niistä nyt kaksi. Suurimpana ehkä luokkahuoneiden pohjapiirrustukset. Tosiaan päiväkodissa on 5 luokkatilaa, joista kahdessa on pönttöjä vanhempia lapsia varten, mutta se mikä on erillaista: Pöntöt ovat luokkahuoneen sisällä. Seinä, joka erottaa wc-tilan muusta on minua ehkä juuri ja juuri rintaan asti.

Toinen suuri eroavaisuus. (Päiväuniaika alkaa noin 12:30) -> Lapset, jotka lähtevät kello 15 nukkuvat samassa tilassa, missä kello 13 lähtevät lapset leikkii ja odottaa kotiin lähtöä. Ainoastaan kello 17 lähtevät lapset ovat nukkumassa pimennetyssä luokahuoneessa. Lapset nukkuvat rattaissa ja he kenellä ei ole rattaita nukkuun alhaalta löytyvän kuvan muikaisen asian päällä.

Havainnollistava pohjapiirrustus.

Sänky vanhemmille lapsille.

Kello 15:00 lähtevien päiväuni hetki.
Kyllä, jokaisessa tilassa on telkkari. (tämä ei ole yleistä)

Viikonlopusta! Opettaja Ana. Henkilö, jonka takia tämä harjoittelu jakso toteutui. Laittoi minulle viestiä haluaisinko tavat ja koska rakkaat vanhempani ovatkin koko minun lapsuuteni ajan opettaneet, että tuntemattomien kyytiin kannattaa ilman muuta nousta ja erityisesti vielä ulkomailla, päätin noudattaa opetusta ja hyppäsin Anan auton kyytiin hänen hakiessa minut ja en voisi olla iloisempi. (Ana oli minulle kyllä tuntematon henkilö, mutta ei Suomen kv-kordinaattorille, joten siksi uskalsin kyytiin + vanhempani ei todellakaan ole opettaneet noin.)

Ensiksi menimme vain kahville keskustelemaan niitä näitä, mutta ilta venyi ja lähdimme ihailemaan maisemia rannalle sekä kävimme syömässä. Sovimme myös, että näkisimme seuraavana päivänä ja maistamaan churros con chocolate sekä kokkaamaan paellaa. Sain myös kaveriltani listan erillaisista asioista, mitä minun kannattaa maistaa Espanjassa ja Ana listan nähtyään kaiveli laatikoitaan ja sain maistella vaikka ja mitä espanjalaisia ruokia. Tänään kävimme myös kävelly, jonne teimme salaatit matkkaan. Erittäin suuret kiitokset siis Analle!💓