Kolmas viikko

 Hola!

Tällä viikolla voisi kuvitella, että minulla on vähän kerrottavaa, mutta kyllä sitä vaan on. 

Pakollinen söpö kansikuvaksi tuleva kuva.

Päiväkodissaä: Palasin töihin torstaina. Työkaverillani oli viimeinen päivä, joten hän toi erillaisia leivoksia ja suolaista syötävää, joita myös minä pääsin maistelemaan. 

Eroavaisuuksia suomalaisten ja espanjalaisten päiväkotien välillä. Kerrompa taas kaksi.  Ensimmäinen: Lapset syövät omia eväitä. Lapsille, jotka eivät lähde kello 13:00 kuuluu myös lämminruoka, joka tulee jostain keskuskeittiöltä. Lämpimän ruuan rinnalle kuuluu joku kylmä "proteiininlähde" esim: Kala tai kinkku sekä viikonpäivästä riippuen jugurtti tai hedelmä. Eväisiin: Aamulla noin kello 10-11 lapset, jotka lähtevät kello 13:00 syövät välipalansa. Lapset, jotka lähtevät kello 15:00 syövät kello 13-14:30 välillä riippuen milloin heräävät ja viimeiset kello 17:00 lähtevät syövät kello 15:00 jälkeen. Tavallaan ainoat, jotka saavat syödä rauhassa on kello 17:00 lähtevät lapset, sillä muut ovat jo lähteneet, mutta he joutuvat katsomaan vierestä kaksi ruokailua ja odottamaan kauiten omaansa. Eväät voivat olla mitä hyvänsä keksistä lasangeen. Tietenkin pienimmillä pelkästään maito.  Välillä mietin, että eikö kenelläkään lapsista ole minkään näköistä allergiaa sillä vaikka toisit lapsellesi evääksi banaanin, hän saattaa päivän aikana laittaa suuhunsa muiden eväistä sen minkä kerkeää. Heti kun aikuisen silmä välttää tietyt yksilöt ovat toisen lapsen lautasen kimpussa ja varastavat sen minkä ehtii. 

Toinen eroavaisuus: Jos päiväkodin piha on märkä tai on viileämpi ilma lapset eivät mene ulos, sillä vaikka heillä olisi takit mukana ei niitä heille pueta. Pihalle mennään niissä vaateissa, mitkä ovat sisälläkin päällä. Sama pätee kenkiin, tosin lapset tuodaan yhksissä kengissä ei ole erikseen sisä- tai ulkokenkiä.

Vielä yksi asia. Lapset tutkivat tällä viikolla, mille lumi näyttää tai heille yritettiin havainnollistaa asiaa "lumi" ruokasodalla ja vedellä. Ensin he laittoivat laatikkoon ruokasoodaa ja päälle vettä, sitten sekoitettiin ja tämän jälkeen tunnusteltiin ja ihmeteltiin minkälaisia eläimiä lumisilla alueilla elää.

Oli hyvää

Lapset leikkimässä. 

Äitin ja Katan kanssa kävimme keskiviikkona MARQ museossa, kun olin jo paremmassa kunnossa ja samalla se oli myös pieni testi kestäisikö kroppani töihin menoa. Kyseessä oli argeologinen museo ja se oli mielenkiintoinen, kun heitimme mukaan hieman huumoria. Kävimme myös tietenkin syömässä paellaa ja kiertelemässä. Hieman kyllä harmittaa, että olin kipeä eikä päästy kunnolla mitään tekemään kolmestaan. Toisaalta olipahan seuraa, kun makasin sohvalla ja pääsin valmiseen pöytään ruoka-aikoina. Suuri kiitos siis äitille ja Katalle, että huolehtivat minusta.💗

Tää oli hieman pelottava.

(viinitynnyri) äiti: "onkohan se punainen sisältä". Hieman epäilin, joten yllätyin.

Esillä oli esimerkkejä argeologisilta kaivauksilta.

äiti ja Kata "Toi kiekura tossa on varmaan churro"  Näitä "churroja"

 Oli monia ja erilaisia. Ei tosin vieläkään tiedetä, mitä ne oikeasti oli. Ei myöskään vaivauduttu selvittämään.

Palapeli ei ollut kovin vaikea, mutta 👏

Jonkun ajan Espanjan kuninkaallisten vaakuna.

Lapset on viisaita, kun he leikkii... Kokeilin myös itse.

 Elämän ei tarvitse olla tylsää.

Paella. Ainut ehtoni oli, että merenelävä

Viikonloppu! Kävin kävelemässä ympäri kaupunkia ja yritin päästä Santa Barberan linnalle, mutta säätilan vuoksi se oli suljettu. Säätilalla tarkoitettiin tuulta, taivas oli aurinkoinen ja lämpötila kelvollinen, mutta tuuli oli voimakas. Voimakkaalla tuulella moni asia on kiinni tai aidattu ettei sinne pääse sillä hetkellä. Esimerkiksi puistoalueet. Tänään kuitenkin pääsin, joten sielläkin nyt päästy vierrailemaan. 

 Väitän, että tämä pahviaasi jäi 97% ihmisiltä näkemättä, sillä paikka mistä tämä löytyi, oli sen näköinen, ettei sinne kuulu kulkea, mutta meneminen oli sallittu.

Parempana päivänä olisi ollut hienommat maisemat.

Nyt ollaan saavutettu harjoittelun puoliväli ja tuntuu hassulle, miten nopeasti aika oikeasti kuluu. Tietenkin rakasta koiraani Popia alkaa olla kova ikävä ja tärkeitä ihmisiä, mutta ei samalla tavalla kuin olisin odottanut. Pois lukien Popi, en jaksaisi odottaa, että näen sen pienen hirviön.💖 Takaisin asiaan. Olisin odottanut, että kaipaisin enemmän ystävien luokse ja muuta, mutta puhelin ja nettiyhteys saa tämän tuntumaan siltä, kuin he olisivat paikalla koko ajan, samalla tavalla kuin olisin kotona Kouvolassa ja ystäväni omissa kodeissaan erikaupungeissa. Ehkä fiilikset muuttuu vielä onhan tässä kolme viikkoa jäljellä, mutta nyt kuitenkin näin. Ensiviikkoon!